Testissä Hyundai Ioniq 5

27.09.2021

Olen jo pitkään ihmetellyt miksi sähköautojen pitää aina yrittää näyttää jotenkin erilaiselta? Eivätkö ne voisi olla kaikin puolin samannäköisiä kuin polttomoottoreilla varustetut autot, ainoastaan sisuskalut olisivat toisenlaiset?

Hyundain uusi täyssähköauto Ioniq 5 on sekin kaikkea muuta kuin tavallisen polttomoottoriauton näköinen, mutta siinä on jotain, mikä säväyttää. Se on samaan aikaan futuristinen ja nostalginen, se tuo nimittäin vahvasti mieleen Paluu Tulevaisuuteen -elokuvista tutun DeLoreanin. Valokuvissa se ei välttämättä näytä kovin kummoiselta, mutta kun sen näkee omin silmin, se vangitsee katseen.


Ioniq 5 on ensimmäinen Hyundain uudelle Electric-Global Modular Platform (E-GMP) -perusrakenteelle rakennettu auto. Se on toisin sanoen luotu alusta lähtien nimenomaan sähköautoksi, eikä joksikin muuksi, jota on sittemmin yritetty muokata toisenlaiseksi. Luultavasti juuri sen takia Ioniq 5:n tarjoama kyyti on mukavan sulavaa ja tilaa riittää.

En tiedä johtuuko se uuden nahan huumaavasta tuoksusta vai mistä, mutta auton sisätilatkin vievät miehen niin sanotusti mennessään. Sisätilat ovat sinällään aika pelkistetyt ja juuri se viehättää. Yksinkertaisuus on kaunista, kun sen tekee oikein. Keskikonsolista ei löydy turhia hilavitkuttimia, vaan selkeä keskinäyttö ja muutamat kosketuspainikkeet tärkeimmille toiminnoille (kuten esim. lämpötilojen säädölle). Keskinäyttö ja mittariston näyttö ovat samassa linjassa, mutta niitä erottaa toisistaan pieni kaistale, mikä saattaa ärsyttää suurimpia digihifistelijöitä. Itselleni sillä ei ole merkitystä, koska se ei vaikuta ajokokemukseen millään tavoin. Vaihdetta vaihdetaan ratin oikeasta viiksestä, kuten esim. Volkswagenin uudessa ID.4:ssakin. Penkit ovat mukavan jämäkät ja tarjoavat hyvin tukea keskiselälle. Ne eivät ole muotoilultaan kovin sporttiset, mutta miksi kaikissa autoissa täytyisikään nykyään aina olla sporttipenkit? E-GMP -alustan ansiosta autossa on myös istuintilaa riittävästi ja kyytiin mahtuu isompikin mies.

Mitkä ovat sitten Ioniq 5:en heikkoudet?

Yksi ajoa ärsyttävä asia on melko aggressiivinen kaistavahti. Se hakkaa välillä kunnolla vastaan ja tuntuu toisinaan vain vaikeuttavan ajamista.

Myös auton kantama jää mietityttämään. Hyundai itse mainostaa, että autolla pitäisi päästä jopa 481 km. Ehkä näin, mutta se lienee realistista vain laboratorio-olosuhteissa. Ajelin suurimman osan ajasta Eco-moodilla, mutta auton näyttämä kantama näytti silti putoavan toisinaan oudon kovaa vauhtia. Mitähän kantamalle tapahtuu sitten, kun on 20 astetta pakkasta? Joka tapauksessa, kauas mielivän sähköautoilijan täytyy edelleen tehdä huolellinen reittisuunnittelu ja aikataulutus, että ehtii varmasti perille toivottuna ajankohtana.

Vaikka kantama aika iso tekijä sähköautoissa onkin ja vaikka se kävi itseäni pohdituttamaan Ioniq 5:n kohdalla, nostan auton silti yhdeksi kiinnostavimmista sähköautoista, mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy. Siinä on vain sitä jotain, mikä suorastaan huutaa, että tule ja aja minut.